Matkan jälkeen

Kun lento lähtee takaisin Suomeen kielimatka on ohi. Vai onko? -Ei todellakaan ole!
Kun kielimatka niinsanotusti loppuu, uusi jännittävä aika alkaa. Alusssa tietenkin olo on haikea ja surullinen, mutta kun tästä pääsee yli, matkan muisteleminen lämmöllä alkaa kuvien ja videoiden, kirjoitettujen matkapäiväkirjatekstejen ja muistoksi ostettujen tai saatujen tavaroiden kautta. 
Matkaa ei todellakaan tarvitse muistella yksin, vaan kaikki kesällä tavatut ja läheisiksi muodostuneet ihmiset olivat ainakin omalla kohdallani tärkeässä asemassa myös matkan jälkeen.
EF'n Reunion Party on myös hyvä tilaisuus nähdä isommalla porukalla suomalaisia kielimatkakavereita. Siellä on vuosittain hippuesiintyjiä ja muuta hauskaa! Itse en valitettavasti päässyt sinne. :(
Olemme nähneet meidän suomalaisella kaveriporukalla, joka muodostui kielimatkalla, nyt kaksi kertaa, olemme todella läheisiä ja pidämme yhteyttä toisiimme lähes päivittäin.
Matkan jälkeen on myös mahdollista aloittaa EF'n Ambassador toiminta, joka on mukavaa ja ihmisiä yhdistävää tekemistä, kokemuksien jakamista ja toisten auttamista.

Vanhempien näkökulma

Moiks! Nyt aattelin kirjotella vähän vanhempien näkokulmasta kattoen kielimatkasta. Elikkäs vanhemmillahan on hirmu iso rooli kielimatkan onnistumisessa ja sitä pitää muistaa arvostaa. Mun kohdalla vanhemmat maksoivat koko matkan ja käyttörahat sinne. Myöskään itselläni ei mennyt aikaa vanhempien suostutteluun, sillä iskä oli se, joka enimmäisen kerran ehdotti kielimatkaa mulle, koska olin aina ollut kiinnostunu kielistä ja tykännyt varsinkin englannin opiskelusta.
Tästä syystä en osaa hirveesti sanoo, miten vanhemmat saisi matkaan suostumaan, kun omakohtaista kokemusta ei siitä suostuttelusta ole, mutta kannattaa varmasti vedota siihen hyötyyn minkä kielimatkoista saa.
Kannattaa myös keskustella vanhempien kanssa siitä, mitä kummatkin osapuolet odottavat matkalta, sillä mielipiteissä saattaa olla eroja. Yrittäkää löytää yhteinen linja, silloin vanhemmat saavat lisää luottamusta ja uskaltavat paremmin laskea sinut matkalle.
Vanhempia usein jännittää vähintään yhtä paljon, kuin itseäkin, riippuen tietenkin vähän ihmisestä, mutta on siis luonnollista, että vanhemmat on huolissaan sinusta jo ennen matkaa ja varsinkin matkan aikana. Kannnattaa siis yrittää jonkinlaista merkkiä itsestään antaa, ainkin mitä itse huomasin, sillä mulla kun oli ensin ongelmia sen isäntäperheen vaihtumisen kanssa, provosoin vanhempieni huolta lähettämällä viestejä joissa luki esim "En nyt yhtään tiedä kauanko menee, ja mihin menen.." ja siitä olen kyllä saanut matkan jälkeen kuulla useampaankin otteeseen.
Matkan jälkeen olen kysellyt vanhemmiltani, että mitä hyötyä kielimatkasta oli minulle heidän mielestään. "Auttoi itsenäistymisessä." "Lisäsi rohkeutta englannin kieleen" "Antoi motivaatiota opiskella lisää."...
Ainakin itselleni vanhemmat olivat hyvin tärkeitä henkilöitä myös matkan odottelussa, sillä heidän kanssaan juttelin Torquaysta ja näytin kuvia sieltä. Esittelin heille myef:ää ja he hoitivat tärkeitä asioita puolestani EF:n kanssa. Tässäkin huomaa itsenäistymisen, sillä nykyään hoidan omat asiani pääosin itse ja vanhemmat tukevat minua niissä.
Arvostan kovasti vanhempieni panosta kielimatkaan, ja olen kiitollinen, että he antoivat minulle mahdollisuuden tällaiseen kokemukseen.

 Kuvassa ollaan menossa Helsinkiin matkaa edeltävänä päivänä ja takana näkyy siis pikusiskoni :)

Tuliaiset

Tuliaiset veivät ainakin omalla kohdallani paljon tilaa matkalaukusta kun pakkasin viimeisenä iltana laukkua lähtövalmiiksi seuraavan päivän Suomeen paluuta varten. Ostin tuliasia kaikkein lähimmille ystävilleni, vanhemmilleni sekä siskolleni, joka nautti suurimmasta määrästä koruja, vaatteita ja karkkia. 
Ennen matkaa tuliaisiin kannattaa jo varata rahaa, koska ainakin itselleni joka kerta kun menin johonkin kauppaan, tuli tunne että "Voi kun tuo on aivan kaverini/äitini/siskoni tyylinen" ja pakkohan se silloin oli ostaa. Pääasiassa tuliaiset olivat vaatteita, meikkejä, koruja, elokuvia, ja pieniä muistoesineitä. Torquayssa ainakin oli muutama pieni kauppa nimenomaan tuliaisten ostoa varten ja ne olivat täynnä ihanaa Englanti-tavaraa, ja ainakin yksi myi myös EF tavaraa! Lähetin myös postikortit isovanhemmilleni ja kotiini Suomeen.
Yleensä kielimatkalaiset, jotka asuvat isäntäperheessä vievät jotakin hosteilleen. Itse vein heille Tatu ja Patu Suomi-kirjan, joka kertoi Suomesta maana ja mitä erikoisuuksia täällä on.Lisäksi vein heille suklaata ja salmiakkia.

Kuinka saada päivät kulumaan nopeammin?

Ensimmäinen asia, jota ehdottomasti suosittelen on matkapäiväkirja. Kirjoittelet sinne fiiliksiä silloin, kun siltä tuntuu ja tuunaat siitä oman näköisesi esim. kohdemaan kuvilla jha kivoilla teksteillä. Itse ostin matkapäiväkirjan muistaakseni kun matkaan oli jäljellä 130 päivää, mutta tähän ei ole mitään oikeaa aikaa, jolloin kirja kuuluisi hankkia, omien fiiliksien mukaan! 

Matkapäiväkirjaan kannattaa tehdä päivälaskuri, johon itse merkkasin päiviä aloittaen 100 ja siitä alaspäin ja väritin joka päivä yhden ruudun. Näin päivien kulun näki silmin, ja se tuntui vieläkin nopeammalta!

MyEf. Elikkäs varattuasi matkan saat tunnukset tällaiselle EF'n kielimatkalaisten omalle sivustolle kuin myef. Sieltä löytää ihmisiä, jotka on tulossa samalle kurssille sun kanssas tai samaan kohdekaupunkiin tai mitä ikinä haluatkaan etsiä! MyEf:ssä on myös mahdollista keskustella jokaisen sen käyttäjän kanssa, joten esim. kikkejen tai puhelinnumeroiden vaihtaminen käy helposti! MyEf:stä näkee sitten kun matka on lähempänä tiedot isäntäperheestä, suomalaisesta liideristä ja lennoista.

Ala tutustua jo valmiiksi tuleviin kurssikavereihisi. Tee esim. facebook tai whatsapp ryhmiä ja juttele heidän kanssaan! Teillä on varmasti paljon yhteisiä asioita ja kerrottavaa toisillenne! :)

Ala hyvissä ajoin valmistella matkaa tekemällä vaikkapa pakkauslistaa ja varmistamalla, että matkalaukut, passi, vakuutukset jne ovat kunnossa.

Itse luin myös englanninkielisiä kirjoja, katsoin leffoja ilman suomenkielistä tekstitystä ja katselin videoita youtubesta englantilaisilta vlogaajilta. Googletin Torquaysta kuvia ja seikkailin google mapsin avulla Torquayn kaduilla. Puhuimme myös englantia kaverini kanssa, joka oli lähdössä myös kielimatkalle, mutta eri aikaan ja -paikkaan kanssani. Keskityin myös tavallista paremmin myös koulussa koulujuttuihin, varsinkin englannintunnilla.. :D